|
Maaliskuu 1985. Kolmen "oikean" Hunan julkaisemisen
jälkeen oli vuorossa jälleen harvoille ja valituille lähetetty
valokopio-Huna, painos kymmenen kappaletta.
Kansikuvassa Muovikazzin basisti Petri Väisänen
ja 22-Pistepirkon rumpali Espe Haverinen Italian Palmanovassa syksyllä
1983.
Sisältöä: pääkirjoitus, lyhyt
sarjakuva, muutama valokuva, tarina nimeltä Haudanryöstäjä-Kake,
Muovikazzi-haastattelu (löytyy nyt sivulta Muovikazzi-historia,
osa 5.) ja vähän Muovikazzin piiseistä. Viimeisellä
sivulla mainitaan muun muassa: ”Muovikassi ehkä hajoaa pian,
mutta sitä ennen yritetään käydä studiossa.”
Studiossa ei valitettavasti käyty, vaikka aika paljon nauhoiteltiinkin
kasetille harjoituskämpässä. Bändi hajosi todellakin
pian kun muutin Ruotsiin. Hyvin nopeasti kasattu numero, silti suhteellisen
asiallinen Huna-julkaisu - ainakin verrattuna pariin tosi anarkistisiin
tai ainakin psykedeelisiin numeroihin.
Pääkirjoitus oli seuraavanlainen:
Puolangalla maaliskuussa 1985
Päämääränä
vessan lattia
Hunajaa-lehden pot..
Hunajaa-lehden käyrä on
laskussa. Edellistä numeroa painettiin vielä mielenkiintoiset
2600 kappaletta, mutta tämän numeron painosluvut on taas
siellä mukavassa 10 kappaleessa. Ei tuu turhia omatunnontuskia
jostain massatuotannon kauhuista eikä sitäpaitsi tarvi maksaa
isoja painokustannuksia. Jee.
Jotenkin tuntuu, että 10 kipan
painoksena lehdestä saa enemmän palautetta kuin tuhannen
kai 2600 kipan. Ne, jotka saavat läpyskän kännyihinsä,
voivat ajatella, että kyllä joku muu niistä 2599 muusta
jotain palautetta antaa. Mutta hassua, eipä nekään
viitsineet. Tai lehti oli niin huono (tai siis ne kolme numeroa),
ettei niistäö yksink. mitään voinu sanoa. Tai
sitten ne oli niin loistavia, ettei popla saanut sanaa suun kautta
ulos tulemaan.
Jotain palautetta tuli kuitenkin,
ihan painostamattakin. Eräs älykäs 60-vuotias naisihminen
ymmärsi Hunan päälle (helmikuun.. eiku tammikuun numerosta
oli kyse) ja soittikin minulle. Tosin en ollut kotona, äitini
vastasi. Nainen (sanoi se nimensäkin) kehui lehteä parhaaksi
julkaisuksi, mitä hän 60 vuoden ikäänsä ehdittyään
oli lukenut. Sanoi lukeneensa joka sanan moneen kertaan. Yks 13-vuotias
pojankollikka kehui lehteä myös Suomen parhaaksi. Ei sanonut
ulkomaalaisen julkaisun nimeä, joka yltää HUNAN tasolle.
Ehkä se oli noenpäsanomikä. Muu palaute oli lähinnä
huminaa. Ai niin, joku Paltamolainen nuorimies tarjoutui piirtämään
semmosia Kari Suomalainen-juttuja. Kunnioitettavaa.
"Oikea" Huna ei ilmesty
enää, ainakaan toistaiseksi. Ei se ole enää sen
vaivan arvoista, kun ei sillä rahaakaan saa.
Tämä sivu ilmestyi nettiin kovin myöhään.
Ensinnäkin oli Hunajaa 7 ensin kauan kateissa, kesällä
löytyi yksi kappale kotitalosta Puolangalta. Tuli tänään
esille ja päätin naputella tekstin koneeseen. Parempi myöhään...
Hälleforsnäsissä 25. marraskuuta 2001
Jarmo Haapamäki
päätoimittaja ja julkaisija
|
