Kuvassa
Muovikazzin basisti Petri Väisänen ja 22-Pistepirkon rumpali
Espe Haverinen Italian Palmanovassa syksyllä 1983. Kuva: Jarmo Haapamäki
Hunajaa-lehdessä no 7 (maaliskuu 1985) julkaistu Muovikazzi-yhtyeen
haastattelu
Muovikazzi on vähän erikoinen yhtye
sikäli, että sillä ei ole vakituista kokoonpanoa, eikä
edes soittele säännöllisesti. Yhtyeellä ei ole vaikuisia
kappaleita, joita he vois harjoitella. Mikä bändi se semmonen
sitten on?
Jarmo: Se on Muovikazzi.
Huna: Miks siinä on kak zetaa ässien tilalla? Miksei bändi
ole Muovikassi?
Jarmo: Ennen tää oli Muovikassi kirjoitettuna ässillä,
mutta sitten kun käytiin Italiassa, niin huvikseen muutettiin nimeksi
Muovikazzi. Ja Hampuriinki me kesällä yritettiin päästä
soittamaan Muovikazzi-nimellä. Sanottiin että me soitetaan
samanlaista musiikkia ku Piirpauke.
Jukka: Niinku ne kysy sitä. Piirpauke oli joskus soittanu siellä.
Huna: Ketä tähän pändiin nyt kuuluu?
Jarmo: Jukka soittaa… tai se on armeijassa. Se ei soitakaan tässä
nyt.
Petri: Kun se on lomilla niin se soittaa rumpuja.
Jarmo: Sitten kun se ens kesänä pääsee pois, niin
se soittaa sitte urkuja. Tapio soittaa rumpuja.
Jukka: Ai jaa.
Petri: Minä soitan bassoa.
Jarmo: Minä soitan kitaraa ja laulan.
Huna: Miten teidän piisit syntyy?
Jarmo: Hunhan mennään kellarille ja soitetaan.
Petri: Minäki oon tehny pari kappaletta.
Jarmo: Hyvä hyvä. Se tekee ne sillai että se menee jonku
tytön luokse ja tekee akustisella kitaralla ne.
Petri: Joo, minun piisit syntyy sillai. Mut tuo ei oo tehny sanoja niihin.
Jarmo: Mikset ite tee?
Petri: En minä osaa.
Jarmo: En minä osaa tehä luontevia sanoja valmiisiin sävellyksiin.
Mutta jos vain soitellaan jotain sointuja niin sillon ne tulee, yhtä
aikaa sävelen kanssa.
Huna: Mistä ne sitten kertoo?
Jarmo: Ihan mistä vain. Einiissä kerrota mistään
sodasta tai silleen, ne on vain jotain sanoja peräkkäibn.
Erilaisia tunnelmia. Ja nykyään mä oon alkanu tekeen
rakkauslaulujaki.
Huna: Anapa joku näyte.
Jarmo: Tuota noin… Äh, en minä rupea mitään
näytteitä antamaan, ei ne sovi tähän yhteyteen.
Ne sopii vain niihin piiseihin. Ja ne nimenomaan sopii. Kun me aletaan
vain soittelemaan jotain, eikä etukäteen sovita piisistä
mitään, ne sanat jotka siihen tulee, niitten inspiraatio on
just siitä musiikista eikä mitään teennäistä
pohdiskelua. Mä luulen, että joku Sielun Veljet tekee piisinsä
samalla tyylillä.
Petri: He he, me ollaan niinku Sielun Veljet…
Jarmo: Ei me kyllä olla tippaakaan samanlainen bändi. Ei me
olla mustia, eikä ahdistavia.
Huna: Onko Sielun Veljet mustia?
Jarmo: Ei niinku joku Musta Paraati. Emil Zatopek on hyvä piisi
Sielun Veljiltä. Emmä muita hyviä oo kuullu.
Huna: Jaa.
Petri: Tiukka kommentti.
Jukka: Tosi maaginen lausunto.
Huna: Höh. Tuota noin… Onko teidän bändillä
joku tyyli?
Jarmo: No ei ainakaan musiikillisesti. Emmätiiä, yleensä
me kuulostetaan aika amatöörimäisiltä. Positiivisessa
mielessä.
Petri: Ei kai. Minä ainakin oon huippubasisti.
Jarmo: Ilman muuta, joo joo! Minä ainaki oon kuitenki aika räpeltäjä.
Jukka: Puhumattakaan minusta.
Jarmo & Petri: Ja puhumattakaan sinusta!!! Hah hah.
Huna: Missä Tapio nyt on?
Petri: Missä lie. Entä sitten?
Huna: No kaipa silläki jotain sanottavaa ois.
Petri: No enpä usko…
Jukka: Mistä sen tietää mitä sillä ois sanottavanaan.
Varmasti enempi kuin minulla.
Petri: Mitä sanotttavaa sinulla nyt sitten on?
Jukka: Niin no… En tiiä.
Jarmo: tapio on kyllä aika hiljanen jätlä. Se rummuttaaki
aika hiljaa.
Jukka: Se on hyvä, eipähän rummutus kuulosta niin möykkäämiseltä.
Jarmo: Niinku minun rummutus. Tapio soittaa taitavasti. Ja hillitysti.
Petri: Ihan niinku minä.
Jarmo: No enpä tiiä.
Huna: elkäähän tapelko. Sovitaan että kaikki on
hyviä rumpaleita.
Petri: Ja minä oon paras.
Jarmo: Höpö höpö. Tapio on ilman muuta paras. Tai
Jukka. Riippuu kyllä piisistä.
Huna: Vaihdetaanko puheenaihetta. Puhutaan vaikka teidän keikoista.
Jarmo: Mitä niistä?
Jukka: No niistä ei oo kyllä paljoa puhumista.
Petri: Italiassa me soitetaan yleensä.
Jarmo: Viime vuoden keikoista soitettiin 50 prosenttia Italiassa.
Jukka: Niin, toinen niistä keikoista oli ala-asteen salilla.
Petri: Ja silloinkaan ei tullu ketään kuuntelemaan.
Jarmo: Hyvä hyvä! Voiaanpahan kehua haastattelussa.
Huna: Lopetetaan.
|
