Ilmiö... The Soul Preachers ei nimestään huolimatta ole mihinkään uskontoon liittyvä ensemble eikä soita edes soulia. Eikä se minusta ole mikään ilmiökään vaan onpahan tällä hetkellä kahden jätkän muodostama musiikkiryhmä.

Sanoit "tällä hetkellä". Onko teidän tarkoitus hankkia lisävoimia kitaroidenne rinnalle?

Emmätiiä. Tämänhetkinen minimaalinen soitinvalikoima oli olosuhteiden pakottama. Basisti muutti pois ja rumpali lopetti samantien eikä me löydetty ketään tilalle. Ei me oikeastaan vakavasti etsittykään. Ajateltiin kokeilla kahdestaan ja jatketaan näin ilmeisesti siihen asti kun kyllästytään tai kohdalle osuu lisää samalla aaltopituudella olevia musikantteja.

Oliko vaikeaa alkaa soittamaan ilman bassoa ja rumpuja?

Oli siinä iso ero ainakin. Bändi kuulosti neljällä miehellä aika karmealta harjoituskämpällä, laulua ei aina kuullut ja korvat soi seuraaviin treeneihin asti. Kitaroiden kanssa voi treenata vaikka olohuoneessa, niinkuin me ollaan tehtykin. Kaikki kuuluu paremmin ja puhtaasti.

Vaikuttiko tyylinvaihdos kappalevalikoimaan?

Kyllä joo, tähän mennessä ollaan otettu bändin biisilistasta vasta yks kappale, Dirty Sheets, joka sinänsä olikin akustisesta versiosta tehty bändisovitus. Loput kappaleista mitä me esitetään on tehty tätä kokoonpanoa silmällä pitäen, mutta tarkoitus on alkaa sovittamaan niitä "vanhoja" biisejä kahdelle kitaralle. Ilman uusia sovituksia ne tuskin jaksaa kiinnostaa ketään, ei ainakaan allekirkoittanutta.

Monesko kokoonpano tämä duetto on?

Odota vähän. Taitaa olla... viides. Ensimmäinen kokoonpano tämän nimen alla perustettiin syksyllä -86. Sen jälkeen on musiikkityylit vaihdelleet ja ei vähiten miehistö. Tyypillistä kaikille kokoonpanoille on ollut niiden lyhytaikaisuus. Pisin aika yhdessä taisi olla puoli vuotta.

Minkähän takia?

Emmätiiä, komentelenkohan minä liikaa vai sitten aivan liian vähän. Bändit hajos yleensä aivan itsestään, jätkiä alkoi vain kiinnostamaan enemmän muuta asiat kuin soittaminen Jarmon kanssa.

Vittumainen tyyppi kenties?

En usko että kukaan on riidassa bändistä lähtenyt. Valitettavasti bändit aina vain lässähti kasaan. On niissä ollut mukana semmosia projektittyyppejäkin, joitten on ollut tarkoituskin lopettaa tietyn ajan päästä. Pienellä paikkakunnalla on vaikea löytää valmiiksioppineita musiikin taitajia.

Miten tästä eteenpäin?

Tällä hetkellä olis intoa tehdä keikkoja siellä täällä. Kahdestaan soittelemisen plussana on sekin ettei tarvi kolossaalisisa vahvistinkasoja ja busseja että pääsis keikalle. Meidän vehkeet sopii vaikka Miniin. Ja mahdollisten palkkioiden jakajana ei ole kuin kaksi, mitä ei sitäkään voi unohtaa. Matkustaminen tulee halvemmaksi ja voi soittaa halvemmalla. Pitäis olla helpompi saada keikkoja.

Aika rationaalinen ajattelutapa.

Eikö se ole hyvä ajattelutapa?

Onko teidän aikaisemmin ollut vaikea saada keikkoja?

En tiiä kun ei oo tullut paljoa kokeiltua. Ne pari keikkaa mitä on tehty ei olleet vaikea saada, on tultu kysymään jos me halutaan soittaa.

Huono mamagement?

Mikä management? Ei meillåä mitään manageria ole. Varmaan olis tapahtunutkin paljon enemmän jos olis. Joku joka käskis harjoittelemaan ja roikuttais niskasta välillä.

Laiskoja?

Erittäin. Välillä menee jopa kuukausia ettei tule harjoiteltua. Nytkään en edes tiedä missä minun kaikki kitarat on. Yks on hukassa.

Montako kitaraa sinulla on?

Emmätiiä. Muutama. Erityyppisiä kitaroita. Ei mitään mielettömän kalliita. Kuulostaa kai ylimalkaiselta muuta joskus näkee mukavan kitaran myytävänä ja jos tilillä sattuu olemaan rahaa niin pakkohan se on saada. Eikä vanhaa kitaraa voi pois antaa, se olis kuin möis tyttöystävänsä.

Et siis myisi tyttöystävääsi?

En ainakaan halvalla. Ja riippuu tietenkin tyttöystävästä (naurua). Eikä minulla tällä hetkellä moista ylellisyyttä olekaan...