Numero oli puolta paksumpi kuin aikaisemmat kirjapainossa painetut
Hunat. Kansien väliin sopi artikkelit Raportti Tölkkölänniemeltä:
Pikkupoika pisti sonnin aisoihin, verinen rikosartikkeli Kaikki Pulkkalan verityöstä, ufo-juttu Voihan hyppivät kamelit! Viisitoista ufoa auton kimpussa, Hunajaa-lehden urheilutoimittajan, Carlos Avantin, Rolls Roycen
koeajo Ratkaisu vanhanpojan ongelmiin: Osta Rolls Royce niin nainen kyllä
löytyy ja juttu puolankalaisesta Dynamite-Discosta. Ja sarjakuva Hunajaa-lehti kirjapainossa. Ja Hongan Matin novelli Minulla on vain tämä päivä.
Kuninkaiden puistossa
Juhani odotti pääsevänsä roskakorin vartijaksi Kuninkaiden puistoon.
Insinöörin papereilla ei kuitenkaan pitkälle päästäisi, joten
hän poltti kaikki asiakirjansa joissa puhuttiin Juhani Antero
Eevertti Kalliomäestä. Tästä hetkestä lähtien lukien hänen nimensä
olisi Kauko Kartio, roskakorin vartija.
Vahvistakseen itseluottamustaan Kauko kävi hankkimassa pullon
kansallisluottamusta, sieltä halvimmasta päästä. Raidallinen paperipussi
kainalossaan hän käveli kädet syvällä housuntaskuissa kohti satamaa.
Hänellä oli vaikeuksia saada pulloa pysymään kainalossaan, joten
hän joi pullon tyhjäksi ja särki sen lähimmän talon kivijalkaan.
Saatuaan teräksenlujan itseluottamuksen Karjala-pullosta Kauko
asteli varmanhorjuvin askelin kohti Kuninkaiden puiston hallintosihteerin
huonetta. Juhani oli ennen ihmetellyt sitä, kuinka kaikki Kuninkaiden
puiston hallintoviranomaiset pitivät toimistoaan satamassa, mutta
Kauko Kartio ei ihmetellyt mitään. Hän oli nähnyt jo kaiken ja
tiesi tarkalleen mitä tahtoi. Päästäkseen päämääräänsä hänen täytyisi
saada roskakorin vartijan paikka ja nimenomaan Kuninkaiden puistossa,
sillä siellä hän oli syntynyt.
Hallintosihteeri oli täysin Kauko Kartion armoilla. Kaukon ei
tarvinnut kuin kerran katsoa miestä silmiin ja hän olisi antanut
Kaukolla vaikka alushousunsa, jos hänellä olisi ollut siihen valtuudet.
Tyytyväisin askelin Kauko käveli toimistosta roskakorin vartijan
paperit kädessään. Ainoa merkki hänen vierailustaan huoneessa
oli hallintyosihteerin oksennus kokolattiamatolla.
Raitiovaunulla pääsi aivan Kuninkaiden puiston viereen. Puiston
vartijat eivät odottaneet Kaukolta löytyvän puistossaoleskelulupaa
ja kantoivat jo häntä hyvän matkaa kauemmas, ennen kuin tajusivat
Kaukon heiluttelevan papereita kädessään. Kymmenien anteeksipyyntöjen
ja kummarruksien saattelemana hän pääsi vihdoin portista sisälle
Kuninkaiden puistoon.
Ensi töikseen Kauko etsi itselleen sopivan roskapöntön. Se löytyi
keskeltä puistoa, vaaleanvihreän puistopenkin viereltä. Kauko
istahti penkille ja ensi töikseen suoritti roskapöntön inventaarion.
Eräs tärkeimmistä löydöistä oli lähes täysi Highland Queen-viskipullo.
Iloisin mielin Kauko takavarikoi löydön ja kaivoi taskustaan lasin
esiin. Kauko Kartio arveli viihtyvänsä roskakorin vartijan toimessaan.
Juotuaan viskipullon sisällön Kauko lähti pienelle tarkastuskierrokselle.
Ensimmäisen roskakorin vierellä istui nuori nainen. Kauko koetti
olla kohtelias. "Löytynyt tänään mitään?" hän uteli. Nainen piti
kysymystä lyuonnollisena, koska vastasi ilmeettömästi: "Vain Highland
Queenia". Kauko surkutteli naisen huonoa onnea ja yritti vaihtaa
puheenaihetta. "Näitkö Reiganin ja Mondeilin vaalikeskustelun
eilen televisiosta?" Nainen näytti hämmästyneeltä. "Kenen?" Kauko
huomasi itsekin erehtyneensä ja korjasi itse virheensä. "Ei kun
se taiskin olla yheksän vuotta sitten. Sori." "Sitähän minäkin."
Nainen hymyili. "Ota tuosta." Nainen ojensi Kaukolle korkkaamattoman
viskipullon.
Saatuaan itseluotamuksensa sammuneen tasolle Kauko ei reagoinut
mitenkään, kun nainen kaiveli hänen taskujaan. Löydettyään Kaukon
hallintosihteeriltä saamat roskakorin vartijan paperit hän lopetti
etsimisen. Kauko jäi makaamaan roskakorin viereen, kun nainen
lähti puistosta. Ilman oikeita papereita oli nainen ollut vankina
puistossa jo useita vuosia. Ilman oikeita papereita ei puistossa
pääse sisään eikä ulos.
Eikä Kaukolla ollut enää oikeita papereita.
Ihan totta, tämmöinen pääkirjoitus lehdessä oli. En tiedä mitä
ihmiset siitä tykkäsivät, enkä loppujen lopuksi välitäkään. Todennäköistä
on kyllä, ettei monessa lehdessä ollut vastaavanlaista pääkirjoitusta.
Vaikka mistä minä sen tiedän.
